Slippin’ and slidin’

Slippin’ and slidin’ lauloi Little Richard 1950-luvulla ja ihmiset tanssivat swingiä. Ehkä kappale kertoi lipsahduksesta tai hairahduksesta parisuhteessa. Tuskin hän ajatteli talviliukkaita tai liukkaita katuja ja niillä liukastelevia ihmisiä.

Talvet ovat alkaneet olla Suomessa leutoja. Lämpötila sahaa nollan molemmin puolin. Ja se sahanterä on mallia justeeri eikä rautasaha. Tässä sahauksessa hiekoitussepelikin jäätyy liukkaaksi eikä katujen kunnossapidosta tai tienpidosta vastaava ehdi levittämään uutta sepeliä. Kunnossapidosta vastaava saa vihaisia soittoja. Vastuunkantajia etsitään.

Kun ihminen miljoonia vuosia sitten nousi kahdelle jalalle, hän ei ymmärtänyt liukastuvan takaisin neljälle jalalle. Joulu juhlista jaloin, pikkujoulusta kontaten. Parketilla liukkaus ja luisto ovat eduksi. Mutta talvella nappaskengät jalassa onnekkaasta saattajasta voi tulla onneton saatettava. Pahimmillaan viihdemiehen (tai naisen) korjaa viikatemies. Tilastokeskuksen mukaan noin tuhat ihmistä kuolee vuosittain kaatumisen vuoksi. Kymmeniä tuhansia joutuu sairaalahoitoon. Kuolemat ja tapaturmat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan kaatumisista kertyy kustannuksia noin miljardi euroa vuodessa.

Liukastumisia voi ehkäistä noudattamalla varovaisuutta, valitsemalla oikeanlaiset jalkineet ulkoiluun ja kehittämällä tasapainotaitoa vaikkapa tanssimalla Little Richardin musiikin tahdissa swingiä. Talvijalkineissa kulutuspintaa pitää olla kuten autoissa. Voikohan tulevaisuudessa vakuutusyhtiö evätä korvauksen asiakkaalta, joka kaatuu tapaturmaisesti sakkokengät jalassa? Tai antaako vakuutusyhtiö alennusta vakuutusmaksuista asiakkaalle, jolla on turvalliset talvikengät nastoilla tai ilman?  Kokemukset nasta- ja kitkakengistä ovat olleet varsin positiivisia. Yhteiskunnan kannattaisi tukea nasta- ja kitkakenkien hankintaa. Raha tulisi monin kerroin takaisin. Jotkut kunnat ovatkin jakaneet kenkiin kiinnitettäviä liukuesteitä iäkkäille.

Allekirjoittanut hankki kitkakengät. Ne aiheuttavat vähemmän kenkämelua kuin nastakengät ja kuluttavat tuskin asfalttia. Kitkakengät jalassa voi mennä markettiin aiheuttamatta ropinaa, naarmuja lattiaan tai närkästyneitä katseita. Mutta swingin tahdissa niillä ei pysytä.

Kari Seitsonen

Haarukka

Mistä voisin kirjoittaa? Joku sanoi, että kirjoita vaikka haarukasta. Eihän haarukasta voi mitään kirjoittaa. Ei haarukasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on lusikalla annettu.

Nälkä tulee haarukasta kirjoittaessa. Haarukassa ei ole liikkuvia osia, mutta jos sitä liikuttaa, se liikkuu. Mutta ketä se liikuttaa, mitä se piikeissään liikuttaa – kieltä, poskea tai vaikka maksaa.

Ajan pyörällä, jota ohjaan etuhaarukalla kohti kahvila Atrainta. Ehdin kuin ehdinkin syömään sopivassa aikahaarukassa. Lukitsen pyörän takahaarukasta telineeseen. Telineessä nököttää yksinäinen pieni etupyörä paksulla vaijerilla lukittuna. Joku on vienyt polkupyörän sen ympäriltä ja kasailee siitä uutta kulkupeliä. Lapsirukka on onneton.

Atraimessa on täysi tohina päällä. Pöydät ovat täynnä väkeä. Tiskillä, josta ruoka tilataan, on hieman jonoa. Pari keltapaitaa juttelee kaivon paikasta.
– Kyllä ne suunnittelijat ovat tyhmiä.
– No miksi?
– Vesi ei virtaa ylöspäin!

Tilaan maksalaatikkoa, joka on tarjouksessa, koska erä oli tippunut trukin haarukasta pihalle. Atraimessa ei kauaa mietitty, ostetaanko erä sisään. Kyllä se asiakkaiden sisällä pysyy. Hirviporukka tulossa. He ovat varanneet ison pöydän ikkunan vierestä. He eivät nirsoile.

Talkooporukka jättää neljän hengen pöydän. Otan siitä paikan. Haarukoin maksalaatikkoa ja katselen välillä miehen niskaa, joka ei ole limassa. Hänellä taitaa olla siisti sisätyö. Maksalaatikko häneenkin uppoaa – toimistorottaan. Sinisen takin selässä lukee Rukka. Mies käveli vaivalloisesti pöytään. Olisikohan kierukkavamma polvessa.

Mies kääntyy yllättäen minuun päin.
– Juoksetko?
– Kyllä tai siis hölkkään.
– Olet pitkäkoipinen, tuulta nopeampi vinttimies!
– No ei voi sanoa. Olen hidasliikkeinen ja harkitsen jokaista askelta tässä elämässä.

Olen valmis ennätysajassa. Maksalaatikko maksoi vaivan. Mies katsoo, mitä ihmettelen haarukka ja veitsi kädessä.
– Älä haaveile, asettele HaaVeiLu. Haarukka-veitsi-lusikka – raitsikka odottaa.
– Pyörä odottaa, korjaan.

Kun pääsen kotiin, laitan elokuvan, Haarautuvan rakkauden talo, pyörimään. Siis ei haarukasta voida vaatia kirjoittamaan, jos on haravalla kammattu.

Roskapostien lajittelu

Yhdyskuntajätteen lajittelu on Suomessa hyvin hoidossa. Samaa ei voi sanoa roskapostien lajittelusta. Roskapostit menevät tällä hetkellä yhteen kansioon, niin kuin kaikki jätteet menivät joskus lajittelemattomina kaatopaikalle. Näin ei voi jatkua loputtomiin. Se mikä on toiselle jätettä, voi toiselle olla jäätelöä.

Operaattorien pitäisi lajitella roskapostit. Haitattomat roskapostit lajiteltaisiin erilaisiin kansioihin, joihin kansalaisilla olisi vapaa pääsy. Roskapostien uusiokäyttö säästäisi energiaa ja voimia tärkeämpiin tehtäviin, kuten Facebookin selailuun ja tilapäivityksiin.

Tässä alustavaa jaottelua:

  • Ruokamainokset biojäte-kansioon.
  • Puisevat tai puistattavat tekstit puujäte-kansioon.
  • Ruskeakielisten ruskeat puheet paperijäte-kansioon.
  • Sekavat puheet sekajäte-kansioon.
  • Puutarhamainokset puutarhajäte-kansioon.
  • Hevimetalli-ilmoitukset ja mainokset metallijäte-kansioon.
  • Viagra-mainokset kuuluvat ilman muuta energiajäte-kansioon. Toiset inhoavat Viagra-mainoksia ja toisille ne ovat elintärkeitä – sananmukaisesti.
  • Haitalliset sähköpostit vaaralliset jätteet -kansioon, johon kansalaisilla ei ole pääsyä.

Operaattorit, ottakaa kesälomallakin onkeenne!

Seuraavan sukupolven laite

– Päivää. Kuinka voisin palvella?
– Polkupyörä kiinnostaisi.
– No mutta sehän sattui sopivasti. Tässä on teille uusinta uutta pyöräilyn sarkapelloilta. Sähköpyörä lähtee tänään sähköiseen hintaan. Meillä puhutaan suorastaan sähköshokista. Katteet on laitettu kylkiäisiksi tähän malliin.
– Paljonko tämä malli maksaa?
– Hinta ei ole ongelma. Me annamme maksuaikaa reilusti. Asiakas ajaa meidän omien etujemme ohi tällä pyörällä. Me lakaisemme tietä ja juoksemme pois alta, kun te pyöräilette äänettömästi ohitsemme. Talvella ajomukavuutta lisäävät lämpöistuin ja lämpökahvat, joissa on portaaton lämpötilan säätö. Älykäs mittaristo pitää teidät ajan tasalla mm. nopeudesta, kulutuksesta ja tietöistä. Varoitusvalot kertovat tekniikan saloista. Jos esim. virta käy vähiin, keltainen töpseli alkaa vilkkua. Mutta harvemmin virta loppuu, koska energiaa otetaan talteen koko ajan. Jarrutusenergia ja kuljettajan lämpö käytetään hyödyksi. Rengaspaineen säätö tapahtuu tuosta noin. Radiokanavien valinta onnistuu ohjaustangosta selaamalla. Tuosta napista saatte kaksoisvedon päälle. Onko teillä kesämökkiä?
– Ei ole.
– Kohta on, sillä tällä pyörällä mökkimatka sujuu perille asti. Kerran polkaisette ja olette mökin pihalla. Kaksoisveto päällä pääsette jopa umpimetsässä eteenpäin ja vaikka saunan lauteille asti.
– Mitä hyötyä näistä ominaisuuksista on minulle, joka en osaa käyttää perustoimintojakaan?
– Kyllä te opitte. Olette oikein viisaan näköinen nainen. Teistä huokuu sivistys.
– Maisteri vain. Minua pyörryttää pyörän hankinta.
– Tällä pyörällä teistä tulee tekniikan tohtori. Tämä pyörä on aikaansa edellä. Tämä on seuraavan sukupolven laite!
– Eli se ei ole minua eikä minun sukupolveani varten. Eikä minun polviani varten. Ne pettävät kohta.
– Enhän minä sitä tarkoittanut. Onko veren sokeri alhaalla? Ottaisitteko pyöräilijän suklaanappeja?
– Mitä nappia painamalla pääsen täältä ulos? Tarvitsen kohta sähköshokkia!

Minä kirjoitan

Minä osaan kirjoittaa pieniä tekstin sirpaleita verbaalisesti lahjakkaasti. Mutta miten saisin ne palaset järkeväksi rakenteeksi? Mikä olisi kokoelman teema?

Lastut sisältävät nokkelia kielikuvia ja absurdia huumoria, mutta ne jäävät usein ilmaan. Ne eivät aina sisällä sanomaa. Ja se mikä itsestä on huvittavaa, ei välttämättä toimi muilla.

Vaahtola: Kirjoittaisinko erillisiä tarinoita vai yhden pitkän? Ehkä erillisiä tarinoita, joissa pyörivät samat henkilöt. Miten esittelen henkilöt? Ehkä esittelisin heidät ensin itselleni. Tekisin kuvauksen kaikista.

Jos uskaltaisin, kirjoittaisin pakinakokoelman, jossa päästelisin menemään ja tulemaan huikeita asioiden yhdistelmiä ja yllättäviä näkökulmia. Joku voisi ottaa niistä pultit ja toinen tukehtua nauruun mutteri suussa. Pakinoissa pulttikin osaisi puhua suunsa puhtaaksi tai niin imelästi puhua mutterille, että kiertyisi mutterin sisään. Tarpeeksi naimisissa oltuaan pultin ja mutterin jengat menisivät rikki ja lusikat menisivät jakoon. Jakoavain toimisi sovittelijana ja osittajana.

Humppaa ja rautalankaa

Olin nuorena miehenä kesätöissä harventamassa juurikasta. Keväällä kylvetyt siemenet olivat moni-ituisia ja kesällä rikkaruohojen ympäröimiä. Ylimääräiset taimet ja rikkaruohot harvennettiin lyhyellä kuokalla kontaten. Palkka oli penni metriltä. Yhtenä kesänä harvensin 22 km eli tienasin 220 mk. Ruoka ja majoitus olivat ilmaisia, joten ansio tuli puhtaana käteen. Ruoka oli hyvää ja uni maistui. Kaiken lisäksi illat olivat vapaat ja serkun mopo käytössä.

Serkku huomasi, että minulla oli sijoitusvaikeuksia rahalle. Hän tarjosi kasettinauhuria mainoslauseella hyvin soittaa humppaa ja rautalankaa. Minähän innostuin nauhurista, kun hintakin (40 mk) tuntui pieneltä isoon palkkaan verrattuna. Mutta veli tuli väliin ja sanoi ettei kannata. Hän voi lainata kelanauhuriaan.

Pettymys oli valtava, mutta lyhytaikainen. Kelanauhuri toimi varmaan paremmin. Hyvin soitti rautalankaa ja iskelmää – vanhaakin. Äänitys tapahtui mikrofonin avulla matkaradiosta, jolloin muitakin ääniä saattoi päästä teipille kuten siskon riipaiseva ääni: älä äänitä sitä. Myöhemmin kehityksen kehityttyä hankittiin välijohto nauhurin ja matkaradion väliin, mikä mullisti äänityksen. Kuvittelin olevani studiossa puolitoistakerroksisen puutalon toisessa kerroksessa. Tosin nauhoituksen käynnistymisen yhteydessä nauhalle tarttunut paukaus latisti tunnelmaa.

Tunteita

Hän ei tullut tänään töihin. Hän oli valmistautunut tähän päivään, mutta kohtaus teki tavoitteesta saavuttamattoman. Jouduin menemään yksin etäisten ja kolkkojen ihmisten seuraan.

Kun menin neuvottelutilaan, kahvit oli laitettu valmiiksi kuppeihin. Pöydässä istui kuusi henkilöä. Kupeissa oli kahvia lähes piripintaan. Tartuin kuppiin kaksin käsin ja kumarruin samalla lähemmäs kuppia. Silti käteni alkoivat täristä.

Kahvia läikkyi liinalle. Sen huomasivat varmaan kaikki. Tai ainakin minusta tuntui niin. Mitähän he ajattelivat?

Minulla oli kannettava tietokone mukana neukkarissa. Liitin sen näyttölaitteeseen. Mutta kuva ei siirtynyt seinälle. Olin valmistautunut tähän, ja nyt tämä perkeleen laite ei toiminut. Yritin epätoivoisesti saada kuvaa seinälle, mutta johtaja alkoi ehdottaa, että siirtyisimme seuraavaan esitykseen, joka yleensä toimii. Perkele!

Mutta johtaja yllätti.
– Luepas Kari sitä Vaahtolaa meille, niin saadaan kaikki hommat pelaamaan.

Minulla oli käynnistysvaikeuksia kaiken toheloinnin jälkeen, mutta kun Vaahtolan Hattukouramies pääsi vauhtiin, alkoi neukkarin vallata hysteria ja tahrat pöytäliinoissa haihtuivat ilmaan.

Tähystyspaikkaus

Kevät puhkeaa kukkaan, ja pyörän rengas puhkeaa johonkin terävään, kun hiekoitushiekat vielä rehottavat lasinsiruineen, nauloineen ja neuloineen päivineen.

Jos rengas puhkeaa, olisi parasta irrottaa koko vanne ja puhdistaa samalla vanne ja vannenauha. Jos tämä ei ole mahdollista eikä käytössä ole renkaanpaikkausainetta tms., apuun tulee tähystyspaikkaus.

Aluksi pyörä käännetään ylösalaisin. Rengas irrotetaan vain toiselta puolelta käyttäen muovisia rengasrautoja, ja sisäkumi vedetään näkyville mahdollisimman laajasti. Ellei omista rengasrautoja, ruuvimeisselillä niitä ei kannata korvata. Meisseli voi tehdä uusia reikiä sisäkumiin.

Kun sisäkumi on saatu päivänvaloon, pumpataan siihen ilmaa ja kuulostellaan, pihiseekö sisäkumi pidättäen samalla omaa hengitystä. Vuotokohdan löydyttyä suoritetaan paikkaus paikkarasian ohjeiden mukaisesti. Jos vuoto on lähellä venttiiliä, ei tähystyksellä selvitä, vaan vanne on irrotettava.

Lopuksi sujutetaan löysä (ei tyhjä) sisäkumi renkaan suojaan, ja rengas asennetaan rengasraudoilla ilman ruuvimeisseliä paikalleen.

Kun rengas on saatu paikalleen, pyörä käännetään oikeinpäin, pumpataan renkaaseen ilmaa ja rukoillaan, että ilmoja pitelee edelleen hän.

Seitsonen

Seitsonen tuotiin laitokselta Watburgilla, mutta hän ei muistanut enää kotona, mistä oli tullut.
Seitsosen repussa luki kansakoulussa Karry Setshow.
Seitsosen pyörässä oli pahvinen kallistusmittari.
Seitsonen kertoi keskikoulussa vitsejä.
Seitsonen oli keskikoulussa Getso.
Seitsonen ei kertonut lukiossa vitsejä.
Seitsonen oli Wakaa opiskelija.
Seitsonen luki iltaisin Kalevalaa.
Seitsonen asui toimistossa.
Seitsonen asui balettikoulun naapurissa yksiössä.
Seitsonen oli Makarios.
Seitsonen opiskeli kreikan kieltä.
Seitsonen vihittiin Tervasavun pirtissä.
Seitsonen ei ollut mikään marjannoukkija.
Seitsonen sai mehumaijan lahjaksi.
Seitsonen teki kaksi tenavaa.
Seitsonen ei rakentanut taloa Kalliolaan Kukkilaan vaan osti sen valmiina.
Seitsonen on hidas.
Seitsonen vastaa seuraavalla kahvitunnilla.
Seitsonen asuu osa-aikaisesti Vaahtolassa.
Seitsonen on horoskoopissa kaksonen – joskus seitsonen.
Seitsonen kirjoitti tämän – ja paljon muutakin.


Idea: Claes Andersson, Under  (1984)