Hiljainen mies

Hiljainen mies käytti raivaussahaa saadakseen äänensä kuuluviin. Sitten hän katui ja pisti päänsä pensaaseen. Marja pensaasta lauloi: Wellamo-opistossa alkaa Löydä äänesi -kurssi. Hiljainen mies kävi kurssin ja täydensi opintoja small talk -kurssilla. Täysin oppineena hän meni terassille. Hälinän keskellä hän otti käyttöön kurssien opit: ON OLLUT KUUMA KESÄ. Vastapäätä istui tuttu: MITÄ?

Ruokailua

Eräässä muinaisessa (kasari-ysäri) työpaikassani työkaveri otti ruokailuun kantaa: jos ruoan valmistamiseen ja syömiseen menee yli 10 min, jotain on pielessä.
Kaverin tuntien nielin tämän purematta, mutta pureskelin itse lounaita pitkän kaavan mukaan.

Autolla tai ilman

– Sinullahan ei ole autoa. Miten tulet toimeen ilman sitä?
– Mainiosti. Kuljen pyörällä, jalkaisin tai julkisilla.
– Entä jos sinun tarvitsee kuljettaa jotain isompaa?
– Vuokraan auton.
– Kyllä oma on aina oma. Auto on minulle silmäterä. Vahaan sen usein.
– Eikö tuo ole epäjumalan palvontaa? Minulle silmäterä olisi kuluerä.
– Älä sinä minulle ala puhua uskonnosta, pakana! Sitä paitsi on kansantaloudellisesti järkevää pitää auto kunnossa niin että sillä on paljon kilometrejä ja vuosia edessäpäin.
– Missä peset autosi?
– Omalla pihalla kaikessa rauhassa.
– Oletko tarkistanut kunnasta, saatko pestä autoa ja mitä aineita voit käyttää?
– En ole tarkistanut. Tarkistan sitten, kun kiireet helpottavat.
– Kyllä minäkin huollan polkupyörää silloin tällöin. Pesen sen ja puhdistan rattaat ja ketjut.
– Naurettavaa huoltaa jotain fillaria! Minä ostan uuden, kun se ei toimi enää.
– Kansantaloudellista!
– Ei yrittäjällä ole aikaa pyllistellä polkurattaan kimpussa. Eikä yrittäjällä ole aikaa odotella bussia, jonka tulosta ei ole varmuutta.
– Minulle matkanteko on yleensä tärkeämpää kuin perille pääseminen.
– Sinulla on aikaa huuhailla ja puuhailla mitä lystäät. Jos bussi ei tule, voit pohtia maailman menoa.
– Ei se nyt ihan noinkaan ole. On minullakin kiireeni ja aikatauluni.
– Mihin sinulla muka on kiire?
– Minulla on kiire pelastaa luontoa. Osallistun mm. Öljyntorjuntajoukkoihin.
– Polkupyörälläkö menet kohteisiin?
– Niin ja julkisilla kulkuvälineillä.
– Millä ne kulkevat? Tuskin auringon ja tuulen voimalla!
– Ei vielä, mutta päästöjen takia joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä kannattaa suosia yksityisautoilun sijaan.
– Mitähän asiakkaat tuumaisivat, jos sanoisin että tulin bussilla tai peräti fillarilla?
– Luultavasti useimpien mielestä hyvä juttu.
– En uskalla ottaa riskiä. Turvallisinta mennä autolla, jonka kyljessä asiakas näkee oman peilikuvansa. Kulkupelin pitää olla edustava – ei liian kallis eikä liian halpa.
– Minä ajan puhtaalla polkupyörällä öljyvahingon luokse.

Raimo poistuu autoonsa sanattomana. Jukka jää ajattelemaan.

Renkaat lotkauttavat korvaa

– Olet ottanut reiät korviin!
– Kyllä joo. Käymme Riitan kanssa tänään valitsemassa korvarenkaat.
– Renkaat, siis molempiin korviin. Meillä kotona vain naiset pitävät korvakoruja.
– Ajat ovat muuttuneet.
– Ihminen on sama, mutta moraali on rapistunut. Kohta varmaan alat meikata ja laitat minihameen.
– No en nyt sentään mikään transistori ole. Ja olen naisen kanssa kihloissa.
– Mutta liikut sellaisissa porukoissa. Se voi tarttua!
– Mikä voi tarttua?
– No se että sukupuolirajat hämärtyvät. Mustavalkotelevision aikaan kaikki oli selvää. Miehet olivat miehiä ja naiset naisia. Sateenkaaria ei näkynyt tv:ssä.
– Kaukaa haettua. Eikös ekasta värilähetyksestä ole jo yli 40 vuotta?
– Väritelevisiosta alkoi rappio. Mikään ei ollut enää selvää. Väriheikki (Kahila) ei ollut uskottava.
– Korvakorut miehellä vaativat selkärankaa.
– Mitä ihmeen selkärankaa? Ovatko ne niin painavat?
– Heh, heh. Mutta eikö pojallasikin ollut reiät korvissa ja välillä jotain kiiltävää?
– No se nyt oli sellaista nuoren miehen ajattelemattomuutta. Kun hän meni armeijaan, reiät kasvoivat umpeen.
– Mutta Janihan kävi siviilipalveluksen vai muistanko väärin?
– Olisi varmaan mennytkin sivariksi, mutta puhuin järkeä päähän. Sanoin ettet pääse mihinkään töihin, jollet käy normaalisti armeijaa.
– En usko, että vaikutti työn saantiin.
– Muuten, jos laitat korvarenkaat, en tunne sinua enää. En tule samaan pöytään istumaan enkä kuuntele maailman tuhoutumisen ennustuksiasi.
– Sepä ikävää, heh heh. Jos otan ne pois, aina kun törmätään.
– Yhteiset tuttavamme, mikä pahinta myös asiakkaat, ovat kuitenkin ehtineet ne huomata, joten peli on selvä. Minua voidaan luulla vaikka miksi.
– Eikö tuo ole teini-ikäisen puhetta: Jos olet tuon näköinen, en ole sinun seurassa. Samalla logiikalla minua luullaan yrittäjäksi, kun olen sinun porukoissa.
– Salli minun nauraa. Sinusta ei olisi minkään yrittäjäksi.
– Kyllä minä ainakin yritän ymmärtää yrittäjiä.

Raimo poistuu sanattomana. Jukka jää ajattelemaan.

Kulutusjuhlaa

– Teillähän on kesämökki puhtaan veden rannalla?
– Niin on, mitäs siitä?
– Tuleeko käytyä?
– Kyllä kun töiltä ehdin. Nyt on paineita tilauksissa. Kun saan ne alta pois, otan muutaman päivän irtioton mökkimaisemiin.
– Onko jätehuolto hoidossa?
– Älä sinä viherpeippo minulle ala! Kaikki systeemit ja luvat ovat kunnossa.
– Sähkötkin tietysti. Onko se enää mökki, jos sinne tulee sähköt?
– Tuulivoimallako pitäisi pyörittää lämmitystä, pyykkikonetta, astianpesukonetta, televisiota, karaokelaitteita, hierovia tuoleja ja sähkölämmitteistä paljua.
– Siis tuohan kuulostaa enemmänkin konepajalta kuin kesämökiltä?
– Se on tätä päivää. Ei mitään tuohivirsuissa tepastelemista.
– Kamalaa sähkön haaskausta! Kohta palataan niihin tuohivirsuihin ja pärevaloihin. Energiantuotanto aiheuttaa päästöjä, jotka johtavat ilmaston lämpenemiseen.
– Se mihinkään lämpene. Viime talvikin oli niin perkel tai siis tosi kylmä.
– Kannattaisi ainakin miettiä, keneltä sähkön hankkii.
– Minun on pelattava tässäkin asiakkaiden pussiin. Tonttulan Energian tj. on hyvä asiakkaamme.
– Sekin vielä. Tonttulan tontut ja vuotavat öljysäiliöt.
– Tekeville sattuu. Sinähän et mitään tee, niin ei synny päästöjäkään.
– Liikun pyörällä ja julkisilla. Tekin voisitte mennä mökille bussilla.
– Salli minun nauraa.
– Sallin naurun mutta pelkään pallon kuolevan saasteisiin ja ylikulutukseen.
– Sinussa on mennyt hyvä energiasaarnamies hukkaan. Päästelisit pöntöstä uhkakuvia ja pelottelisit puheillasi heikkohermoisia. Sähköistäisit ilmapiiriä ainakin yhden kirkon verran. Puhuisit paskaa ja sähköistäisit tunnelmaa.
– Minä olen tosissani.
– Uskotaan. Hyvä sinun on lämpimässä kerrostalossa sormella osoitella ihmisiä ja maalailla julisteita. Sähkö ja vesi tulevat seinästä. Mutta mikä on niiden alkuperä. Oletko selvillä vesillä?
– Olen pyytänyt taloyhtiöltä selvitystä energian kulutuksesta ja vaatinut huonekohtaista veden kulutuksen seurantaa.
– Totisesti vettä kuluu tuon pehkosi pesemiseen. Vai pesetkö sitä ollenkaan?
– Jos pysyttäisiin yleisemmällä tasolla eikä mentäisi henkilökohtaisuuksiin.
– Juurihan sinä arvostelit meidän mökkiä! Eikö se ollut henkilökohtaista?
– Tavallaan se oli ja tavallaan ei ollut. Kaltaisianne pröystäilijöitä on paljon.
– Kaltaisianne kaltoin kohdeltuja työttömiä, jotka pelkäävät joutuvansa töihin, on paljon.
– Minä olisin mielelläni töissä kirjastossa, jos heillä olisi antaa töitä.
– Mitä työtä se sellainen on. Hiippaillaan sukkasillaan hyllyjen väliä. Ja kun silmä välttää, plarataan jotain maailman lopun ennustuksia.
– Niinhän sitä luullaan. Tulisit joskus käymään kirjastossa. Näkisit paremmin, mitä siellä tehdään.
– Kuin myöskin. Käypä meidän pajalla niin näet miten oikeita töitä tehdään. Mutta älä tule tällä viikolla eikä oikeastaan ensi viikollakaan. Ja seuraavalla viikolla yritän rentoutua mökillä. Mutta sen jälkeen – ellei eräs iso tilaus iske siihen väliin – sen jälkeen on aikaa.
– Sen hiilijalanjäljen jälkeen.

Raimo poistuu sanattomana. Jukka jää ajattelemaan.

Anteeksiotto-automaatti

Raimo ja Jukka tapaavat huoltoaseman baarissa.

– Menit sitten kirjoittamaan paikallislehteen yrittäjästä! Menetin asiakkaita. Kyllä nyt päätä särkee ja Buranaa menee.
– Pyydän anteeksi. Se kirjoitus oli fiktiota – ei henkilökohtaista.
– Kirjoitit otsikkoon: Yrittäjän migreeni on Nissan Micra.
– Pyydän anteeksi Torni Migreenin puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjän pipoa kiristää kun auto on korjattavana ja antoivat tilalle Nissan Micran.
– Pyydän anteeksi Pipo Nissanin puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä saa starttirahaa, kun hän perustaa yrityksen.
– Pyydän anteeksi alamäkistartin puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä tuomitsee evoluution.
– Pyydän anteeksi alku- ja loppueläinten puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä piehtaroi irtosuhteissa.
– Pyydän anteeksi irtonamujen puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä uskoo Jumalaan, jos siitä on taloudellista etua.
– Pyydän anteeksi etuasiakkaiden puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä käy joulukirkossa, koska siellä käyvät myös asiakkaat.
– Pyydän anteeksi viis veisattujen asiakkaiden puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä käy julkisella terveysasemalla vaikka hän kylpee rahoissaan kumppanin kanssa.
– Pyydän anteeksi kielikylpyjen puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä saa stoppirahaa, kun hän lopettaa yrityksen.
– Pyydän anteeksi nonstopin puolesta.
– Kirjoitit että yrittäjä matkustaa kauas purjeveneellä ja jättää asiakkaat nuolemaan näppejään.
– Pyydän anteeksi puhtaiden näppien puolesta.

Heidän viereensä on ilmestynyt yrittäjän asiakas.

– Terve Rampe. Saanko nimikirjoituksen tähän lehtijuttuun? Kuka lienee kirjoittanut? Mutta sinut siitä tunnistin. Jatka samaan mälliin!

Raimo poistuu huoltoasemalta sanattomana. Jukka jää ajattelemaan.

Tavallaan

Terveysaseman odotushuoneessa istuu keski-ikäinen mies yksin ja selailee autoalan lehteä rivakasti. Selailun keskeyttää entinen naapuri.

– Ai hei Rampe, ihana nähdä sinua. Hammasta kolottaa vai? Pakko halata.
– Jos ei kuitenkaan halattaisi, joku voi luulla minua homppeliksi. Saattaisin menettää asiakkaita. Kyllä hammasta särkee. Tulee porausta ja paikkausta, mutta en ota puudutusta. Ei ole aikaa puudutusten laskeutumiseen.
– Minulta poistetaan hammaskiveä. Sattuukohan se?
– Minua sattuu kun auto on korjattavana ja antoivat tilalle Nissan Micran. Kyllä hävetti ajaa Micralla korjaamon pihasta kylille.
– Minä ajelen polkupyörällä tai bussilla. Vaeltelen metsissä ja halailen puita. Ajattelen asioita.
– Siellä sitä on hyvä ajatella evoluutiota. Minä en siihen usko. Luomiskertomus on ainoa oikea teoria. Sinähän Jukkis liikut kaikenlaisissa porukoissa, jotka hyväksyvät mitä kummallisempia asioita. Kaikki on normaalia. Myös homot.
– Se on suvaitsevaisuutta.
– Niinpä. Ensin piehtaroidaan heterosuhteissa, sitten homostellaan. Ja kun siihen kyllästytään, vaihdetaan sukupuolta nappia painamalla. Ja vapaata seksiä ahmitaan tuutin täydeltä. Tämänkin tilan seinillä suorastaan yllytetään seksiin, hyvä ettei hieromasauvoja värise ja keiku pöydillä. On se jumalatonta menoa. Ja sinä et tietenkään usko Jumalaan?
– Pitäisi ensin määritellä Jumala.
– Siis uskotko vai etkö usko? Suoraan kysymykseen suora vastaus.
– Asia ei ole ihan niin yksinkertainen.
– Niinpä tietysti. Minusta se on hyvin yksinkertainen. On vain yksi Jumala. Mutta uskossakin pitää olla tolkun ihminen – uskoa Jumalaan, käydä joulukirkossa, antaa joskus rahaa lähetystyöhön, muttei sen enempää. Ei mitään hihhulointia.
– Mikset muuten mennyt yksityiselle terveysasemalle vaikka olet yrittäjä?
– Kyllä yrittäneitä moititaan, että he vaan kylpevät rahoissaan. Ei yrittäjän raha ole roskaa, jota voi heitellä minne sattuu. Mutta sitten kun saan oman yrityksen hyvään malliin ja jatkajan sille, matkustan kauas tai ostan purjeveneen.
– Onhan sinulla yrittäjän vapaus. Ja jos huonosti menee, teet konkurssin ja perustat taas uuden.
– Tuo on taas sitä paskaa, mitä saa kuulla.
– Minä haaveilen Kuuban matkasta. Kunhan saisin säästetyksi matkakassaa.
– Oletko sinä muka töissä?
– En oikeastaan ole töissä. Olin pätkätöissä kirjastossa ja nyt saan työttömyyskorvausta.
– Siis olet työtön?
– Tavallaan olen työtön, tavallaan en.
– Siis oletko työtön vai etkö ole työtön?
– Sehän riippuu siitä miten työttömyys määritellään. On nimittäin paljon 3. sektorin töitä eli vapaaehtoistöitä.
– No voi helv. Eikö se ole aika yksinkertaista määritellä? Jos on töitä, on työllinen, jos ei ole töitä, on työtön? Alkaa vähitellen ärsyttää tuollainen asenne: tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Mikään ei ole selvää. Kohta sanot että ykkönen ei ole ykkönen eikä nolla ole nolla.
– Niin näinhän se oikeastaan on tai ei ole. Ne nyt vaan on sovittu noin. Yhtä hyvin ne voisivat olla vaikka toisinkin päin.

Odotushuoneen ovelle on ilmestynyt miespuolinen suuhygienisti.
– Huomenta Rampeliini. Paikataanko vai eikö paikata?

Raimo poistuu odotushuoneesta sanattomana. Jukka jää ajattelemaan.